Easter Magic

I read yesterday in an emotional debate on Finnish English proficiency (HS) and I decided to take a position on this by showing how good my English is going well (thanks to Google Translator, D).

Easter is usually quite refreshing in the midst of the spring holiday. This year, it has been a slight pain in that takalistossa, because almost compulsive need to do something sensible has directed my mind quite a bit. And now it makes sense when it is not known, this is already beginning to taste like wood. Yesterday we went on (despite opposition) party, which had received an invitation, just to verify that they existed. I went too aikasemmin day trade by saying that Norway is still fanatically holhoamiskulttuuri than in Finland, I wanted to buy a few alcoholic drinks, but it was not successful, since this drink's decline is no longer sold after six. Tsiisus! Not that I lived liquor, but would not exchange it should be sometimes a little juhliakin?

In honor of Easter, we have more than aggrieved. Rairuohon growth track was very jännitävää. Kinderen from the reuse of toys were also very fashionable rag; kämppikseni glued the hippos in the dark glow to the old, now a working bin grease jar. In the design deserves a prize!

Toka kertaa

Olin tänään tokaa kertaa laskemassa telemark-suksilla. Hiffasin ehkä hieman paremmin jutun ytimen (katsottuani pari tutorialia netistä) ja luulenpa, että handlasin pari kertaa käännökset oikein! Reisissä ainakin tuntuu, jos ei muuta.

Olen myös tokaa kertaa lähdössä reissuun pääsiäisen kunniaksi. Jos ei tule mutkia matkaan, niin Oslo olisi suuntana loppuviikosta (arvelisin). Tämä olisi myös toka yritykseni pienelle seikkailulle puolituntemattomien norjalaisten kanssa (onhan mukana tuttujakin).

Kämppikseni leipoi pääsiäisen kunniaksi pullia. Tuoretta pullaa ja maitoa parempaa yhdistelmää saa etsiä. Lisää seuraavassa postauksessa, mitä muuta olemme pääsiäisen kunniaksi täällä kehitelleet. Nyt hieman kuvia tämän päivän laskettelureissulta (Voldan maisemia).

Eka kerta

Tiedättekö, kun aina vaan sanoo että pitäisi ja pitäisi, eikä koskaan tee, niin se pitkän päälle tuntuu melko ikävältä. Minulla muutamia juttuja, jotka haluan tehdä ennen kuin lähden täältä palloa tallaamasta, ja pari olen niistä täällä pikkuruisessa Voldassa kokeillut.

Kokeilin ensimmäistä kertaa telemarkkia. Se oli huisia, vaikka en täysin ollut perillä, kuinka homma toimii. Saatanpa vaihtaa snoukan suksiin, koska pitkästä aikaa slalom tuntui todella kivalta - ja luulenpa, että kun tuo telemark-tyyli alkaa taittua, se on vielä kivempaa.

"Vuoren valloitus" ja puuterilumessa lasku oli minulle eka kerta.

Olen juonut ekaa kertaa hyvin, hyvin voimakasta alkoholia (60 % Koskenkorvaa) ja päänsärky oli seuraavana päivänä myös sen mukainen. Jotain hyvää tässäkin: rakas kämppikseni keksi hyvin tarttuvan juomalaulun, jota voin lallattaa rapujuhlissa syksyisin.

Olin vielä eilen menossa Bergeniin ekaa kertaa, ja ekaa kertaa elämässäni olin kokeilla couch surfingia. Tämä jäi kuitenkin vielä toistaiseksi to do-listalle.

Olen myös ekaa kertaa melko kyllästynyt tähän kyläpahaseen. Elämä täällä tuntuu kuin eläisi loukussa. Tykkään Norjasta ja norjalaisista, mutta ensi kerralla olen viisaampi - rantaudun isompaan kaupunkiin, jossa on hyvät kulkuyhteydet kaikkialle.

Du printemps à l'hiver

Pariisin keväästä lumen keskelle Voldaan. Ehdin jo tottua lumettomiin katuihin ja kulkemaan kevyessä kevättakissa. Noin kaksitoista tuntia tarkasteltuani lunta, on tämä ihan ok.

Viimeiset kahdeksan viikkoa pyörähtää käyntiin maanantaina. Aika kulkee siivillä, kuten sanotaan, joten jokaisesta hetkestä tulee ottaa ilo irti (hah, kliseitä, kliseiden perään). Viimeiseen kahteen kuukauteen pitäisi nyt sisällyttää matka Bergeniin, matka Huippuvuorille, Islantiin tai Jotunheimen jäätiköille (opiskelijaystävällisiä vaihtoehtoja puidaan vielä) ja paljon, paljon laskettelua ja patikointia.

Käykääs muuten tsekkaa linkki, saatte pikkasen makua millasissa maisemissa täällä elellään. Pätkän on työstänyt kaksi romanialaista yhtä kisaa varten.

Erasmus in Norway 2010 (by Macovei Bianca and Vicovanu Daniel-Stefan)

Ai niin, onhan mun täälläkin hehkutettava: MUSTA TULEE TÄTI! Ilouutisen sain kuulla vierailessani siskon luona rakkauden kaupungissa. Ihan parhautta!

Talvileikkejä

Lähtiessäni tänne, pakkasin mukaan lumilautani siinä toivossa, että pääsen laskemaan joka päivä. Aloin jo huolestua, että tuleeko sitä päivää koskaan, kunnes näin noin 2 viikkoa sitten imoituksen päiväretkestä vuorelle. Ilmoitin itseni mukaan.
Päivä koitti ja olin innoissani. Olin innoissani vielä silloinkin kun kirjaimellisesti uin omassa hiessä (ällöttävää, tiedän!) kiivetessäni ylös kohti vuoren huippua. Lumi oli märkää, siksi raskasta, joten jäimme puoleen väliin.

Pian innostukseni muuttui epätoivoksi. Luulin, että osaan laskea (15 vuoden harjoittelun jälkeen), mutta ei. Kaaduin kymmenen metrin välein, kaivoin itseäni ylös lumesta, ja kaaduin taas. Voi, sitä häpeää, sanon minä. Onneksi opas oli hyvin kärsivällinen, ja jaksoi kannustaa minua loppuun saakka (ja kaivaa minua aika ajoin lumesta). Vaikka jokaista lihastani särki seuraavat kaksi päivää, oli sen arvoista! Mutta ennen kuin menen uudestaan "valloittamaan vuorta" käyn hieman kylän hiihtokeskuksessa harjoittamassa taitojani.

Viime viikolla kävin harrastamassa hieman helpompaa "vuoren valloitusta" ja laskemista. Olin pulkkamäessä ensimmäistä kertaa vuosiin, ja se oli lystiä!!

Jotain muutakin kuin höpinää

Lukijat kaipaavat useasti myös tekstin rinnalle kuvia. Kuvat ovat lenkkipolkuni varrelta otettuja. Mukavissa maisemissa on kiva jolkotella. Ensimmäisen kuvan kerrostalo antaa hieman kuvaa millaisessa miljöössä asustelen. Ei kovinkaan romanttinen, sanoisin.

Superduper producer visited fleamarket

Superproducer:
Minut "palkattiin" tietämättäni tuottajaksi lyhytelokuvaan(aiheesta oli keskusteltu, mutta en uskonut sen poikivan mitään). Pätkä on draamaa opiskelevien lopputyö. Pääsen siis kokeilemaan siipiäni pienehkön tuotantopaletin pyörittämisessä. Jännää. Mielenkiintoisin vaihe on ehkä rahoituksen hankkiminen norjaksi. Jännempää.

Duperproducer:
Grandemagnifique radioshow, Ei saa peittää, kuului ensimmäistä kertaa ikinä netin "radioaalloilla". Alkuun ohjelman starat vetivät niin superspiidillä aiheita läpi, että noin kahdeksan minuuttia ennen vikaa biisiä loppuivat aiheet. Ammattimaisena "tuottajana", tekniikkatyttönä ja takapiruna olisin voinut soittaa musiikkia. Ensi kerralla sitten - olihan tämä eka kertani.

ja fleamarket:
Orstassa (pieni kylä tuossa vieressä) on aivan mahtava kirppari! Viehättävien esineiden ja kalusteiden halpuus sai minut hullaantumaan. Paras ostokseni oli vanha pöytälamppu kolmella kymmenellä kruunulla (n.4€). Odotin löytäväni norjalaisia villapaitoja, mutta pettymyksekseni en niitä löytänyt. Etsintä jatkukoon.