Talvileikkejä

Lähtiessäni tänne, pakkasin mukaan lumilautani siinä toivossa, että pääsen laskemaan joka päivä. Aloin jo huolestua, että tuleeko sitä päivää koskaan, kunnes näin noin 2 viikkoa sitten imoituksen päiväretkestä vuorelle. Ilmoitin itseni mukaan.
Päivä koitti ja olin innoissani. Olin innoissani vielä silloinkin kun kirjaimellisesti uin omassa hiessä (ällöttävää, tiedän!) kiivetessäni ylös kohti vuoren huippua. Lumi oli märkää, siksi raskasta, joten jäimme puoleen väliin.

Pian innostukseni muuttui epätoivoksi. Luulin, että osaan laskea (15 vuoden harjoittelun jälkeen), mutta ei. Kaaduin kymmenen metrin välein, kaivoin itseäni ylös lumesta, ja kaaduin taas. Voi, sitä häpeää, sanon minä. Onneksi opas oli hyvin kärsivällinen, ja jaksoi kannustaa minua loppuun saakka (ja kaivaa minua aika ajoin lumesta). Vaikka jokaista lihastani särki seuraavat kaksi päivää, oli sen arvoista! Mutta ennen kuin menen uudestaan "valloittamaan vuorta" käyn hieman kylän hiihtokeskuksessa harjoittamassa taitojani.

Viime viikolla kävin harrastamassa hieman helpompaa "vuoren valloitusta" ja laskemista. Olin pulkkamäessä ensimmäistä kertaa vuosiin, ja se oli lystiä!!