Easter Magic

I read yesterday in an emotional debate on Finnish English proficiency (HS) and I decided to take a position on this by showing how good my English is going well (thanks to Google Translator, D).

Easter is usually quite refreshing in the midst of the spring holiday. This year, it has been a slight pain in that takalistossa, because almost compulsive need to do something sensible has directed my mind quite a bit. And now it makes sense when it is not known, this is already beginning to taste like wood. Yesterday we went on (despite opposition) party, which had received an invitation, just to verify that they existed. I went too aikasemmin day trade by saying that Norway is still fanatically holhoamiskulttuuri than in Finland, I wanted to buy a few alcoholic drinks, but it was not successful, since this drink's decline is no longer sold after six. Tsiisus! Not that I lived liquor, but would not exchange it should be sometimes a little juhliakin?

In honor of Easter, we have more than aggrieved. Rairuohon growth track was very jännitävää. Kinderen from the reuse of toys were also very fashionable rag; kämppikseni glued the hippos in the dark glow to the old, now a working bin grease jar. In the design deserves a prize!

Toka kertaa

Olin tänään tokaa kertaa laskemassa telemark-suksilla. Hiffasin ehkä hieman paremmin jutun ytimen (katsottuani pari tutorialia netistä) ja luulenpa, että handlasin pari kertaa käännökset oikein! Reisissä ainakin tuntuu, jos ei muuta.

Olen myös tokaa kertaa lähdössä reissuun pääsiäisen kunniaksi. Jos ei tule mutkia matkaan, niin Oslo olisi suuntana loppuviikosta (arvelisin). Tämä olisi myös toka yritykseni pienelle seikkailulle puolituntemattomien norjalaisten kanssa (onhan mukana tuttujakin).

Kämppikseni leipoi pääsiäisen kunniaksi pullia. Tuoretta pullaa ja maitoa parempaa yhdistelmää saa etsiä. Lisää seuraavassa postauksessa, mitä muuta olemme pääsiäisen kunniaksi täällä kehitelleet. Nyt hieman kuvia tämän päivän laskettelureissulta (Voldan maisemia).

Eka kerta

Tiedättekö, kun aina vaan sanoo että pitäisi ja pitäisi, eikä koskaan tee, niin se pitkän päälle tuntuu melko ikävältä. Minulla muutamia juttuja, jotka haluan tehdä ennen kuin lähden täältä palloa tallaamasta, ja pari olen niistä täällä pikkuruisessa Voldassa kokeillut.

Kokeilin ensimmäistä kertaa telemarkkia. Se oli huisia, vaikka en täysin ollut perillä, kuinka homma toimii. Saatanpa vaihtaa snoukan suksiin, koska pitkästä aikaa slalom tuntui todella kivalta - ja luulenpa, että kun tuo telemark-tyyli alkaa taittua, se on vielä kivempaa.

"Vuoren valloitus" ja puuterilumessa lasku oli minulle eka kerta.

Olen juonut ekaa kertaa hyvin, hyvin voimakasta alkoholia (60 % Koskenkorvaa) ja päänsärky oli seuraavana päivänä myös sen mukainen. Jotain hyvää tässäkin: rakas kämppikseni keksi hyvin tarttuvan juomalaulun, jota voin lallattaa rapujuhlissa syksyisin.

Olin vielä eilen menossa Bergeniin ekaa kertaa, ja ekaa kertaa elämässäni olin kokeilla couch surfingia. Tämä jäi kuitenkin vielä toistaiseksi to do-listalle.

Olen myös ekaa kertaa melko kyllästynyt tähän kyläpahaseen. Elämä täällä tuntuu kuin eläisi loukussa. Tykkään Norjasta ja norjalaisista, mutta ensi kerralla olen viisaampi - rantaudun isompaan kaupunkiin, jossa on hyvät kulkuyhteydet kaikkialle.

Du printemps à l'hiver

Pariisin keväästä lumen keskelle Voldaan. Ehdin jo tottua lumettomiin katuihin ja kulkemaan kevyessä kevättakissa. Noin kaksitoista tuntia tarkasteltuani lunta, on tämä ihan ok.

Viimeiset kahdeksan viikkoa pyörähtää käyntiin maanantaina. Aika kulkee siivillä, kuten sanotaan, joten jokaisesta hetkestä tulee ottaa ilo irti (hah, kliseitä, kliseiden perään). Viimeiseen kahteen kuukauteen pitäisi nyt sisällyttää matka Bergeniin, matka Huippuvuorille, Islantiin tai Jotunheimen jäätiköille (opiskelijaystävällisiä vaihtoehtoja puidaan vielä) ja paljon, paljon laskettelua ja patikointia.

Käykääs muuten tsekkaa linkki, saatte pikkasen makua millasissa maisemissa täällä elellään. Pätkän on työstänyt kaksi romanialaista yhtä kisaa varten.

Erasmus in Norway 2010 (by Macovei Bianca and Vicovanu Daniel-Stefan)

Ai niin, onhan mun täälläkin hehkutettava: MUSTA TULEE TÄTI! Ilouutisen sain kuulla vierailessani siskon luona rakkauden kaupungissa. Ihan parhautta!

Talvileikkejä

Lähtiessäni tänne, pakkasin mukaan lumilautani siinä toivossa, että pääsen laskemaan joka päivä. Aloin jo huolestua, että tuleeko sitä päivää koskaan, kunnes näin noin 2 viikkoa sitten imoituksen päiväretkestä vuorelle. Ilmoitin itseni mukaan.
Päivä koitti ja olin innoissani. Olin innoissani vielä silloinkin kun kirjaimellisesti uin omassa hiessä (ällöttävää, tiedän!) kiivetessäni ylös kohti vuoren huippua. Lumi oli märkää, siksi raskasta, joten jäimme puoleen väliin.

Pian innostukseni muuttui epätoivoksi. Luulin, että osaan laskea (15 vuoden harjoittelun jälkeen), mutta ei. Kaaduin kymmenen metrin välein, kaivoin itseäni ylös lumesta, ja kaaduin taas. Voi, sitä häpeää, sanon minä. Onneksi opas oli hyvin kärsivällinen, ja jaksoi kannustaa minua loppuun saakka (ja kaivaa minua aika ajoin lumesta). Vaikka jokaista lihastani särki seuraavat kaksi päivää, oli sen arvoista! Mutta ennen kuin menen uudestaan "valloittamaan vuorta" käyn hieman kylän hiihtokeskuksessa harjoittamassa taitojani.

Viime viikolla kävin harrastamassa hieman helpompaa "vuoren valloitusta" ja laskemista. Olin pulkkamäessä ensimmäistä kertaa vuosiin, ja se oli lystiä!!

Jotain muutakin kuin höpinää

Lukijat kaipaavat useasti myös tekstin rinnalle kuvia. Kuvat ovat lenkkipolkuni varrelta otettuja. Mukavissa maisemissa on kiva jolkotella. Ensimmäisen kuvan kerrostalo antaa hieman kuvaa millaisessa miljöössä asustelen. Ei kovinkaan romanttinen, sanoisin.

Superduper producer visited fleamarket

Superproducer:
Minut "palkattiin" tietämättäni tuottajaksi lyhytelokuvaan(aiheesta oli keskusteltu, mutta en uskonut sen poikivan mitään). Pätkä on draamaa opiskelevien lopputyö. Pääsen siis kokeilemaan siipiäni pienehkön tuotantopaletin pyörittämisessä. Jännää. Mielenkiintoisin vaihe on ehkä rahoituksen hankkiminen norjaksi. Jännempää.

Duperproducer:
Grandemagnifique radioshow, Ei saa peittää, kuului ensimmäistä kertaa ikinä netin "radioaalloilla". Alkuun ohjelman starat vetivät niin superspiidillä aiheita läpi, että noin kahdeksan minuuttia ennen vikaa biisiä loppuivat aiheet. Ammattimaisena "tuottajana", tekniikkatyttönä ja takapiruna olisin voinut soittaa musiikkia. Ensi kerralla sitten - olihan tämä eka kertani.

ja fleamarket:
Orstassa (pieni kylä tuossa vieressä) on aivan mahtava kirppari! Viehättävien esineiden ja kalusteiden halpuus sai minut hullaantumaan. Paras ostokseni oli vanha pöytälamppu kolmella kymmenellä kruunulla (n.4€). Odotin löytäväni norjalaisia villapaitoja, mutta pettymyksekseni en niitä löytänyt. Etsintä jatkukoon.

Humppaava valkosipulinen poro

Tänään pitäisi juhlia. Päätimme viikon alusta kämppiksen, Saanan, kanssa, että lauantaina menemme tuulettumaan. Nyt on sen hetki, ja molemmat löhöämme sängyillämme surffaten netissä, toivoen, että lempparipoikamme, Ristipissarit Testoksessa päivittäisivät viimeisiä tempauksiaan. Kannattaa muuten lukea, melko hulvaton! Yritämme myös olla kuulematta aika ajoin soivaa puhelinta (Saanan puhelin), koska emme halua keksiä laimeita tekosyitä, miksi emme halua liityä tiettyjen ihmisten seuraan. Eläkeläisten humppavan poron tahdissa on kuitenkin hienoa virittäytyä tunnelmaan. Aika hulvaton!

http://www.youtube.com/watch?v=WSleUb24OYU&feature=PlayList&p=F425558983FF9484&playnext=1&playnext_from=PL&index=10

Ai niin. Söimme vahvasti valkosipulista tortillamättöä. Onpa hyvä tutustua uusiin ihmisiin kun löyhkää kolmen metrin päähän.

Palohälytys ja lettuja

Asuntolassa oli tänään palohälytys. Ohjeissa sanotaan, että palohälytys on otettava vakavasti. Minä en ottanut. Jatkoin rauhassa aamutoimiani, kunnes hälytys loppui. Käytävässä ei ollut savua, joten miksi panikoida? Noh, myönnetään - pakkasin reppuun tarvittavat asiakirjat ja kännykän, ja tarkkailin yleistä hätäuloskäyntiä (jos vaikka se olisi yht´äkkkiä ollutkin ilmiliekeissä). Kaikki tää oli kuitenkin turhaa.

Perjantaina tämän tytön kuntoa koeteltiin: ensin olin tunnin lenkillä, ja sitten afrikkalaisessa tanssissa. Reidet huusivat hoosiannaa lauantain lenkillä. Viikonloppu meni muuten herkuttelun merkeissä. Lauantaina meille tarjoiltiin hyvin maittava (ja valkosipulinen) romanialainen lounas. Nam! Enemmän näitä. Sunnuntaina rakas kämppikseni paistoi lettuja. Nam! Lisää näitä.

Sunnuntaina harjoitimme myös eräänlaista ulkomaanpolitiikkaa á la lettu:
Lettujen paiston aikana keittiössä pyöri meille lounasta tarjonneet romanialaiset, ja jossain vaiheessa taisimme lipsauttaa, että "saatte sitten maistaa näitä". Lettuja ei kuitenkaan ollut kauhean monta, ja ne olivat hyviä, joten voitte arvata vain millainen dilemma tästä syntyi. Kuinka olla vaikuttamatta ahneelta ja pihiltä suomalaiselta, mutta saada silti suurin hyöty omasta kauppatavarastaan? Lopputulos: annoimme heille muutaman letun.

Ålesundin (se hieman isompi kylä puolentoista tunnin päässä) reissulla löytyi muutama hyvä villapaitaehdokas. Halvimmat löytyivät Pelastusarmeijan kirppikseltä, kalliimmat, turistikaupasta ja kalleimmat (ja parhaimman näköiset) vaateketjulta, Dale of Norway. Ei tärppiä tällä reissulla, joten I lay my trust on Bergen, Oslo and Trondheim (myös niiden turska-pehmolelujen löytämiselle). Löydettiin kyllä hyvä kiinalainen ravintola tunnin etsinnän jälkeen.

Sisältöä:

Nyt loppui sängyn kuluttaminen ja ruudun tuijottamien. Noh, jää siihenkin aikaa, mutta on kuitenkin kertynyt sen verran tekemistä ja projekteja, että blogini saa jotain sisältöä.

Ensi viikosta alkaen minulla on jopa kaksi kertaa viikossa koulua. Vau! Lehden tekoa, sisältöä ja taittoa ja Internet-sivujen koodaamista ja käyttöliittymiä. Toinen vau! Tällaiselle puupäälle kaikki tekninen tieto on vaan tervetullutta, joutuu nimittäin niitä aivonystyröitä hieman kiusaamaan.
Lähdin mukaan yhteen paikalliseen tv-tuotantoon. Monikamerashow ja studio. Ne olivat minun houkuttimet. Pääsen tarkastelemaan hommaa, jota todella haluaisin tehdä, pienemmässä mittakaavassa opiskelijoiden oppivassa ympäristössä, mutta ammattilaiskalustolla. Vau ja jes!

Voldassa on tällä hetkellä kolme suomalaista (tai ainakaan enempää ei ole meille tullut julki). Yksi suomalaisista on ollut täällä jo pidemmän aikaa, ja tietää missä tapahtuu. Tällä kertaa tapahtuu radiossa. Tämä yksi suomalainen pyysi kahta muuta suomalaista mukaan, ja nyt meillä radio-ohjelma nimeltään "Ei saa peittää" (norjalaiset tykkää näistä kolmesta sanasta). Sitä voi kuunnella netissäkin keskiviikkoisin klo 20.00 alkaen 3.2. Mieletön show tulossa, kannattaa siis kuunnella!

Huomenna luvassa norjalainen iltama paikallisessa diskoteekissa ja perjantaina afrikkalaisen tanssin saloja opettelemaan. Viikonloppuna ajattelin lähteä katsastamaan viereisen kylän rinteet. Ai niin, tammikuun lopussa (eli ensi viikolla) pitäsi alkaa jooga, menen sinnekkin.

Kaikenlaista.

Turskaa ja villapaitoja

Yhden drinkin läksiäsissäni rakkaat ystäväni pyysivät mua kertomaan kuulumisia vuonojen ja trollien maasta. Bloggailu on pop ja mä haluun olla pop. Ja myönnettäköön, tämä on aika kätevä tapa pitää ystäväni ajantasalla.

Saavuin 6 päivää sitten Voldaan, Moren ja Romsdalin lääniin, Austefjordenin ja Dalsfjordenin rannoille. Pientä 8 000 tuhannen asukkaan kylää ympäröi melkoiset kukkulat, ja mäkiset siirtymiset saa tasaiseen maastoon tottuneen suomalaisen melkoisesti puuskuttamaan (siksi aloitinkin lenkkeilyn heti kolmantena päivänä).
Kaunis kylä, luonto ja mukavat ihmiset - eiköhän täällä tytön ole hyvä olla tämä kevät.

Ensimmäinen viikko meni oikeastaan yliopiston (tai kouluun, mitä termiä nyt haluaakaan käyttää), kämpän ja kylän toimintoihin tutustuessa. Kerrottakoon, ettei paljoa näissä kolmessa ole näkemistä tai opettelemista. Melko kämppäpainoitteinen viikko siis ja selvää mökkeytymistä oli jo havaittavissa.
Parannusta tilanteeseen toi onneksi viikonloppu ja viikonlopun riennot. Voldan yöelämän on melko pitkälti seuraavanlainen: pitkät etkot asuntoloiden keittiöissä, kylän ainoaan yökerhoon, Rokkeniin, pyörittää pyllyä, ja sitten vaihtoehtoisesti kotiin tai jatkoille asuntoloiden keittiöihin. Mun ilta oli kuitenkin hieman erilainen: lyhyet etkot, paikallinen pubi (no, kävin siellä Rokkenissakin) ja koti. Ei mulla tylsää ollut, vaikka pepun pyöritys ei olekkaan mun juttu. Mahtavia (ja nuoria) tyyppejä joka iikka, joihin eilen tutustuin.

Mulla on myös missio löytää täydellinen norjalainen villapaita, johon blogin nimikin viittaa, ja pehmolelu-turska. Yhden varteenotettavan villapaidan näin yhdellä tytöllä lähikaupassa, mutta tuo pehmolelu saattaakin sitten aiheuttaa harmaita hiuksia. Ensi viikolla Ålesundiin (hieman isompi kylä puolentoista tunnin päässä) kartoittamaan markkinoita.